Viimeisin musiikki-innostus on amerikkalainen Death Cab For Cutie. Soittavat semmoista melankolista ja kaunista indiepoppia, eli arvasin jo ennen yhdenkään kappaleen kuulemista tykkääväni tästä ainakin jonkinverran. Syksyllä tätä kuultiin hieman Mullan alla -sarjassa, siinä lauleskeltiin tuota Transatlanticism -levyn nimibiisiä. Tuon levyn sain joululahjaksi ja kuuntelussa on ollut myös bändin uudempi levy Plans. Levy-yhtiö on tuolla välillä muuttunut isommaksi, mutta ei se ainakaan minun korvaani ole musiikkia yhtään huonontanut. Tuo otsikon biisi on yksi tämän hetkisistä suosikeista, tulee vähän mieleen Elliot Smith.

Kirjakokoelma on viime aikoina kasvanut melko hurjasti, kiitos joululahjakirjojen ja kirjakauppojen ennakkoalennuksien. Joululomalla luin viimeisimmän Potterin englanniksi, piti säästää sen lukeminen lomalle että sai kunnolla keskittyä. Kesällä vielä ajattelin, että en jaksa Pottereihin tutustua, mutta nyt on kaikki ilmestyneet luettu. Siinä välillä luin Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn. Päiväkirjatyyppinen kertomus siskon itsemurhasta ja siitä selviämisestä, eli henkilökohtaista ja surullista tekstiä. Viime aikoina olen lueskellut muitakin Härkösen kirjoja ja ne kolumnikokoelmat on kyllä aika hauskoja. Nyt kesken on Susanna Clarken Jonathan Strange ja Herra Norrell, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Tänään mielessä on pyörinyt monenlaisia koira-asioita. Meille on mahdollisesti ensi kesänä tulossa pieni terrierinpentu, tai jos ei vielä kesällä niin lähiaikoina kuitenkin. Tuo rotuvalintakaan ei ole vielä ihan täysin varmaa, mutta koirakuume nousee kohisten.