Aamulla teimme virkistävän maastoretken yhden kurssin parissa. Retki meinasi olla hieman turhankin virkistävä: pakkasta oli useampi aste. Lämpimän syksyn jäljiltä kylmään ei ole vielä tottunut, joten paleli aika kovasti. Kumpparit on ihan onneton kenkävalinta pakkasella, ei paljon auta villasukatkaan. Eikä siellä edes ollut märkää.

Jatkoin silti reissun jälkeen lähes suoraa tallille, vaihdoin vain paremman asustuksen. Reipas maastolenkki auringonpaisteessa sujui mukavasti ja ponikin tuntui nauttivan. Jostakin syystä olen kiintynyt siihen jo nyt enemmän kuin edelliseen vuokraponiini. Tuo vaan on niin valloittava otus. Tallilta pyöräillessä huomasin pyörätien varressa vähän oravaa isomman eläimen, jota luulin ensin isoksi rotaksi. Pysähdyin ja katsoin tarkemmin, eikä se ainakaan rotta ollut. Se kaiveli maata touhukkaana ja söi sieltä jotain, eikä välittänyt vaikka parin metrin päästä sitä katselin. Veikkaisin, että se oli piisami, koska sen hampaista ja naamasta muutenkin tuli vähän mieleen majava. Niitä asustelee tuossa lähijärvessä ja ilmeisesti järvessä olevat suunnilleen metrin kokoiset keot ovat niiden tuotoksia.

Lukuprojektina on tällä hetkellä Eric Schlosserin Pikaruokakansa. Olen vasta neljäsosan lukenut, mutta eipä kyllä tee mieli hampurilaista tai muutakaan vastaavaa. Kyllähän sitä suunnilleen tietää, että noissa pikaruokaketjuissa ei varmaankaan kaikki ole ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tuosta selviää karu totuus.