Mytty on saanut uusia koirakavereita ja hyvin se on tullut toimeen kaikkien kanssa. Tosin Mytyn on vähän vaikeaa ymmärtää sitä, että vanhemmat koirat eivät välttämättä jaksa koko ajan leikkiä pennun kanssa. Pääsiäisenä meillä vieraili Nemo-cockeri ja ulkona leikkimisen jälkeen Mytty jaksoi vielä sisälläkin esittää kaikki mahdolliset temput leikkiinkutsuna. Nemo vaan tuijotteli seiniä ja yritti kärsivällisesti saada toista ymmärtämään, että enää ei huvita leikkiä. Aika paljon aikuiset koirat näköjään sietävät pennulta, tai ainakin Mytyn tähänastiset tuttavuudet. Tutustuttiin myös vähän isompaan kaveriin, irlanninsusikoira Arttuun. Myttyä ei Artun valtava koko pelottanut yhtään, samalla tavalla se sitä lähestyi kuin muitakin uusia koiria. Pientä varovaisuutta tietysti tarvittiin, kun Arttuhan saattaisi vahingossakin satuttaa Myttyä, kun sitä kokoeroa tosiaan on niin reilusti. Joitain pientä  hauskaa samannäköisyyttä löytyy glennistä ja irlanninsusikoirasta, vaikka toinen yltää toista suunnilleen polveen asti.

Lukemisena on tällä hetkellä Lionel Shriverin Poikani Kevin. Sitä on vaikea jättää kesken.