Tuparit saatiin vihdoinkin järjestettyä ja mukavastihan ne sujui. Vieraita tuli hieman odotettua vähemmän, mutta eipä sellaista ajankohtaa taida löytyä, joka kaikille sopisi. Baarissakin kävimme pitkästä aikaa, mutta ei siellä kovinkaan hauskaa ollut. Mukana ollut pikkuveli mahtoi miettiä, että on nuo jo aika vanhuksia, kun kahden jälkeen olimme jo taksia odottelemassa. Suurin ongelma baarissa oli se, ettei tuollaisella vähän isommalla porukalla tunnu ikinä mahtuvan istumaan minnekään. Tanssiminenkaan ei enää ole ihan meidän juttu joitain poikkeustilanteita lukuunottamatta. On baarissa joskus hauskaakin, nyt vaan ei ollut.

Eilen kävimme enon luona tutustumassa niiden uuteen perheenjäseneen: kahdeksanviikkoiseen westienpentu Remuun. Ihana pikkuinen! Terävät hampaat sillä oli ja pääsi se vähän niitä käyttämäänkin, vaikka yritin tunkea aina jotain lelua suuhun kun herraa huvitti pureskella. Saimme vähän esimakua siitä, millaista tulee olemaan sitten tammikuussa, mikäli me pentu tästä tulevasta pentueesta saadaan. Mietin, että onkohan järkevää esitellä meidän seniorikania sille ollenkaan. Pitäähän se sille näyttää ja totuttaa siihen, että kani on normaali osa meidän elämää eikä mikään erikoisjuttu, jota pitää vahtia ja haukkua. Mutta ei niitä ehkä voi yhtäaikaa vapaaksi päästää, niiden ajatukset mukavasta leikkimisestä ei varmaankaan menisi ihan yksiin. Tätä pitää vielä vähän miettiä, kun haluaisin ne jotenkin tutustuttaa aiheuttamatta kuitenkaan kanille minkäänlaista stressiä tai pelkoa.