Nyt lukuvuorossa on Ruth Rendellin Nokikolarin poika ja Patricia Cornwellin Pedon leima. Jostain syystä aloitin niitä molempia, vaikka nykyään yleensä luen yhden kirjan kerrallaan. Tuo Nokikolarin poika ei ole oikeastaan varsinainen dekkari, vaikka tuo kirjailija sellaisia kai yleensä kirjoittaakin. Cornwellin uusin Scarpetta -kirja piti varata kirjastosta. Ne täytyy aina lukea, vaikkei ne enää niin hyviä ole kuin sarjan alussa.

Huomiselle tarvittaisiin kohtalaisen mukavaa säätä, että päästäisiin taas hiihtämään. Viime viikonloppuna hiihdettiin kotikotoa meren jäälle ja siellä tehtiin reilun tunnin lenkki. Edellisestä kerrasta suksilla oli ainakin viisi vuotta, mutta nyt tuntui ihan mukavalta hiihtää ja sitä voisi useimminkin tehdä.

Soitossa Mewin ihana Comforting sounds. Kesällä saatetaan lähteä Ruisrockiin ja siellä näkisi taas Mewinkin. Ensi viikolla pitäisi saapua uusi Placebon levy ja kohta taitaa ilmestyä uutta Morrisseytäkin, sekin on pakkohankinta. Tuo uusi Egotrippi on ihan loistava, onneksi ensi kuussa näkee nekin livenä.