Viikonloppu oli oikein mukava. Lauantaina serkku saapui yllätysvierailulle ja näimme ensimmäistä kertaa suunnilleen viiteen vuoteen. Olinkin vähän aikaa sitten mietiskellyt, että tuohon serkkuun pitäisi ottaa yhteyttä. Soittaminen vaan on hankalaa muutenkin, saati sitten jos ei ole vuosiin nähnyt. Nyt juteltavaa riitti ja eiköhän tästä lähtien pidetä yhteyttäkin vähän tiiviimmin. Nuorempana olimme paljonkin tekemisissä, mutta sitten se vain jotenkin jäi. Täytyy yrittää säilyttää ystävyys niiden sukulaisten kanssa, joiden seurassa viihtyy. Osa serkuista on sellaisia, joiden kanssa en ole osannut luontevasti olla edes pienempänä. Sukujuhlissa kyllä jutellaan, mutta ei kai kaikkien kanssa sen paremmissa väleissä tarvitsekaan olla.

Eilen nähtiin taas monenlaisia nelijalkaisia vipeltäjiä koiranäyttelyssä. Olosuhteet olivat vähän hankalat, tilaa tuntui olevan ihan liian vähän ja lämpötila ja kosteus olivat aika epämukavalla tasolla. Voi olla koirallekin aikamoinen kauhistus tulla ensimmäistä kertaa tuonne. Ehkäpä ulkona järjestettävä näyttely olisi ensikertalaiselle parempi, vaikka onhan kaikenlaisiin olosuhteisiin hyvä tottua. Tuskin meidän tulevasta koirasta mitään näyttelyharrastajaa tulee, vaikka voihan siellä kehässä muutaman kerran ihan mielenkiinnosta käydä pyörähtämässä. Omat koiranäyttelykokemukseni kehän sisäpuolelta ovat lähinnä huvittavia: meidän nöffiä ei oikein pitkän päivän lopussa huvittanut mikään juniorhandlerointi, joten se pisti vaan nukkumaan. Kai sen joillain nameilla sain ylös, mutta todella innoton koiraparka oli.